On noi koirat vaan niin mahtavia! Oona kävi aamulla pumipoikien kanssa tunnin metsälenkillä, silti sillä riitti viiden tunnin levon jälkeen virtaa vetäistä Lepan avustuksella vajaan viiden kilsan hiihtolenkki. Tänään kokeiltiin ekaa kertaa vapaata tyyliä. Siinä oli hiihtäjällä tasapainon kanssa tekemistä, kun koirat ampaisivat tietenkin heti alkuun täysillä ja kun ei ole tuota vapaata tullut moneen vuoteen hiihdettyä niin vähän väliä meinasi tupsahtaa nurin. Haavereitta kuitenkin selvittiin koko matka ja takaisin autolla oltiin 28 minuuttia myöhemmin. Nopeus siis tuolla lenkillä vaikuttaisi olevan keskimäärin  vajaa 10 kilsaa tunnissa. Huippu lähentelee varmaan reilusti 20 km/h.

Nyt vapaalla mennessä huomasin paremmin sen miten koiratkin nauttii lajista, perinteisellä ne taitavat joutua enemmän vetohommiin ja sekös vasta on tylsää puuhaa. Nyt pitäisi vielä saada se valokuvaaja paikalle, jotta saatais teillekin todistusaineistoa tästä ihmeestä 

Alla kuvia viikonlopun treffeiltä. Lauantaina Oona & pumipojat, sunnuntaina Leevi & Bessie ja Bono.

 Ja se päivä oli tänään.

Aivan mahtavat aksatreenit Oonan kanssa takana. Ekalla radalla ei oikein sylkkäri auennut mulle, mutta pienen viilaamisen jälkeen sain taas kropan toimimaan. Suoran putken jälkeisessä 90 asteen kulmassa oli myös hiukan ongelmaa, mutta sekin saatiin hoidettua. Toinen rata oli teknisesti jo aika vaativa. Opettelin heti rataantutustumisessa esteet järjestyksessä 1,2,3,5,6 jne. kunnes huomasin ihan rataantutustumisen lopussa, että olihan siellä se numero 4:kin... Noh, ensimmäisellä yrittämällä en löytänyt nelosta, mutta sitten toisella yrittämällä saatiinkin tehtyä hieno nolla. Vaikka radalla oli kolmesti A, pystyi Oona pitämään itsensä kurissa niin että lähti kontaktilta aina vasta vapautuskäskystä. Ja jotta kouluttajakin uskoi meidän ihan oikeasti osaavan, päräytettiin samainen rata vielä toistamiseen nollana. Makeita käännöksiä Oonalta ja kerrankin hyvää ohjaamista multa. Hyvä ettei pissa noussut hattuun kun kehuja sateli  Noh, eiköhän tästä taas palata takaisin maan pinnalle seuraavissa kisoissa...

Meillä ollaan nykyään aivan huumassa valjakkohiihtoon Koirat tykkää ja omistajankin kunto kasvaa. Nyt ollaan käyty kerran viikossa kolmen viikon ajan ja joka kerta laji tuntuu mukavammalta. Kerralla mennään 5 kilsaa järven jäällä, joten ei ole huolta että koirat jäisi alamäessä alle tai hiihtäjä hyytyisi ylämäessä

Tänään oli siis se kolmas kerta koirien kanssa. Alku matkasta mukana oli toinenkin valjakko ja hiihdeltiin hiljakseen. Koirat meni kivasti edellä kokoajan, mutta eivät mitenkään erityisen innokkaasti. Eevan ja bordereiden käännyttyä takaisin kotiin päin, lähti Oona ja Lepa vetämään  oikein urakalla. Reilu puolet matkasta tultiinkin sitten aika vauhdikkaasti ja muita ohitellen

Jatkossa olisi tarkoitus käydä hiihtolenkeillä kerran tai maksimissaan kahdesti viikossa, niin kauan kuin kelejä riittää.

... vaikkakin tapahtumia on ollut viime aikoina paljonkin. Jostain syystä (=työt?) ei ole oikein viime aikoina ollut puhtia kirjoitella kuulumisia, mutta toivotaan että tämä runosuoni tästä taas elpyisi.

Itselleni muistutuslistaa tapahtumista, joista voisi vähän kirjaillakin:

Kinkunsulatuskisat
Hyvinkään kisat
TSAUn kisat
Treenit
UV
Hiihto

Meidän perheen Joulukuvia ilmestyy Picasaan sitä mukaa kun ehdin niitä latailemaan.