Kummityttömme Milja (3 v) oli meillä kyläilemässä yhden yön yli. Tässäpä hiukan kuvasatoa koiruuksien osalta. Muumimaailman kuvat ovat sitten vain Picasassa

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

(c) Sirpa Saari

Kiitämme kuvaajia aivan mahtavista kuvista!

Sunnuntain kunniaksi lähdettiin vielä kummankin kanssa Tuorlaan Saviojan Annen agilityradoille. Lepa tuntui tosi innokkaalta ja yrittikin sitten karata lähdöstä -> nappasin lonkista kiinni -> ulahdus -> toimintakyky loppui. Eli Lepa otti ihan vähän vaan nokkiinsa tuosta mun nappaamisesta ja jätti taas vaihteeksi osan esteistä suorittamatta... Video löytyy jälleen, mutta en tiedä kehtaanko sitä julkaista.

Onskun rata oli kivan oloinen, kontakteista radalla vain A ja keinu. Heti alussa huusin muurin päällä käskyn -> palikat lenteli, sitten sujuvaa rataa, kunnes minulle vaikea takaa kierto jossa kuvittelin olevani myöhässä. Kerrankin olin ajoissa, mutta tällä kertaa liian ajoissa ja Oona hyppäsi selän takaa tuon hypyn väärään suuntaan. Oikein sujuvaa rataa ja hyvillä mielin lähdettiin kotiin viettämään loppua juhannusta.

Tänään oli vapaapäivä aksakisoista, joten päätin vielä iltapäivällä antaa hurjille hieronnat pitkästä aikaa. Ensimmäisenä käsittelyvuorossa oli Lepa. Lavat tuntuivat tiukoilta, toinen kipeä kohta oli noin puolessa välissä selkärankaa, nikamasta lähtevissä lihaksissa. Leevi oli ensimmäistä kertaa käsittelyn aikana todella rentoutunut, ainut milloin piti hötkyillä ja irvistellä, oli tuo kipeä selkä.

Oonan vuoron alkaessa, Lepa yritti kokoajan tunkea Oonaan kiinni, siinä ne sitten olivat selkä selkää vasten ja mun sormet siellä välissä Oonalla keskityin rintalihaksiin ja olkavarsiin, vasen puoli tuntui edelleen jäykältä, mutta vähän paremmalta kuin alkuviikosta. Selässä jonkin verran triggerpisteitä, mutta ei onneksi montaa.

Lopuksi kumpikin sai vielä namivenytykset.

Niin ja ennen kuin joku ehtii puuttua tähän mun kotihoitoon, niin taustatietona se että olen itse hierontaterapeutti ja sitä kautta käynyt myös koirapuolen koulutuksen. Vaikka lihasten nimet alkavat olla jo unohtuneet, niin tekniikka ja taidot vain säilyvät, onneksi

Tänään se sitten tapahtui, Lepa sai ensimmäisen merkinnän kilpailukirjaansa!

Lähdettiin aamulla kahdeksan aikaan oman seuran kisoihin Tuorlaan. Matkaa oli huimat kolme kilometriä ja siinäkin piti poiketa kauppaan hakemaan huulirasvaa. Ai mitenniin mä oon huulirasva-addikti

No mutta itse asiaan. Keli oli kamala, vettä tuli jo rataantutustumisessa kuin saavista kaatamalla. Olin jo ehtinyt asennoitumaan siihen, että ensimmäisenä ollut agirata menee miten menee. Heti lähdössä Lepa yritti lähteä takaa menneen ison musta koiran kimppuun, mutta "pienellä" käskytyksellä tilanne oli pelastettu. Lopun rataa näkyykin videolla, siitä mulla ei ole muuta sanottavaa kun että puomille mennessä jännitti ihan tautisesti tulos siis pyöreä 0 ja aikaakin jäi reilu sekunti jäljelle. Aikavirheettömiä nollia tuli vain kaksi, mikä tarkoitti sitä että päästiin Lepan kanssa 2. sijalle.

Hyppäristä ei sitten sen enempää, kuin että koira tuntui tosi väsyneeltä. Taisi tehdä ekalla radalla henkisesti ja fyysisesti niin paljon töitä ettei mielenkiinto enää riittänyt. Tulos oli jotain ja paljon, mutta kaikki esteet suoritettiin, eikä saatu hylkyä. Videota en edes kehtaa laittaa näytille...

Oonan agirata oli muuten vallan mainio, mutta piti sitten itse mennä paniikissa sössimään yksi takaa kierto...

Myöskään Oonan hyppäristä ei pysty kertomaan muuta, kun että neiti päätti yllättäen karata ja hylky tuli sitten heti alkuunsa. Video on, mutta esille en laita, nih