Leevin allergiatestin tulokset saapuivat tänään sähköpostiini. Positiivisia allergeenejä oli 16, lisäksi muutamia jotka reagoivat jonkin verran. Ell laittoi perään viestin jossa suositteli Leeville siedätyshoitoa. Nyt onkin pohdinta päällä, että mitä lähdetään tekemään. Siedätys kun ei välttämättä ole se helpoin keino koiralle eikä omistajalle. Tulos voisi siedättämällä kuitenkin olla parempi, kuin se että Leevin pitäisi elää loppu elämä antihistamiinit "takataskussa".

Jos jotakuta kiinnostaa, niin raportti löytyy täältä.

Oona pääsi tänä aamuna Kotin Tanjalle hierottavaksi. Tulipa tarpeeseen, oikea puoli oli nimittäin sen verran jumissa, että tarvitsikin huoltaa. Tanja sai kuitenkin lavat, rintarangan ja takaosankin pehmitettyä. Nyt jatketaan kotihoidoilla, venyttelyä ja syvien lihasten vahvistusta.

Taisi se pienessä kassissa kerällä nukkuminen vetää pikkukoiran jumiin

Viime viikolla Leevin kaulaan ilmestyi taas vaihteeksi "ihottumaa", koska tämä oli jo kolmas kerta tänä kesänä, päätin varata ajan iho-oireisiin perehtyneeltä eläinlääkäriltä. Tänään sitten käytiin Vettorissa Walleniuksen Jennillä tutkittavan. Jenni oli sitä mieltä, että kun Leevillä on iho-oireiden lisäksi korvatulehduskierre joka syksy niin sen täytyy olla altistunut jollekin. Ensihoitona tuohon ihottumaan laitetaan kortisonipitoista voidetta ja kotiin saatiin antihistamiinia ensiavuksi vastaaville nokkosihottumaoireille. Päädyin kuitenkin siihen, että Leevin verinäytteet laitettiin Jenkkeihin tutkittavaksi. Eli jos näytteistä käy ilmi, että olisi mahdollista antaa siedätyshoitoa, niin luultavasti lähdetään sitä tekemään. Muuten meillä menee loppu elämä antihistamiinin voimin. Tulokset tulee 3-4 viikon päästä, sitä odotellessa...

Tuon lääkevoiteen takia Lepa on nyt sitten doupattu, eikä voida osallistua lauantain agikisoihin.

Alla viimeisin läntti heti alkuvaiheessa:

Eilen oltiin ryhmätreeneissä hakemassa vielä pientäherkistelyä. Yllättäen heti eka ratatreeni meni niin hyvin, että en uskaltanut enää ottaa toista rataa, mikä oli keppipainotteinen. Ainoat virheet tuli siitä, että hätäilin kahdessa kohtaa niisto-persjätössä ja Oona jätti hypyn hyppäämättä. Tämäkin saatiin toimimaan kun vaan maltoin odottaa riittävän kauan. Tätä pitää kyllä harkita tarkkaan, jos meinaan kisatilanteessa käyttää ko. ohjausta, silloin pitää muistaa odottaa, että Oona varmasti tulee esteen yli.

Tänään olikin sitten lihashuollon paikka. Oona pääsi Tanjan käsittelyyn. Hiukan oli jumeja lantion seudulla ja lapojen välissä. Oona nautiskeli Tanjan käsittelystä oikein kunnolla. Venytteli vielä itse itsensä ja meni hakemaan Tanjalta huomiota. Tämä oli ihan ennen näkemätöntä, koska Leenan käsittelyjen jälkeen Oona haluaa aina vaan heti paeta pois paikalta, saati että se venyttäisi itse itseään siinä kohtaa.

Viikonloppuna on vielä tarkoitus mennä ottamaan hiukan kontakteja ja lähtöjä, sitten me ollaan valmiita lähtöön. Niin ja tietty ne tavaratkin pitäis pakata

Tänään oli vapaapäivä aksakisoista, joten päätin vielä iltapäivällä antaa hurjille hieronnat pitkästä aikaa. Ensimmäisenä käsittelyvuorossa oli Lepa. Lavat tuntuivat tiukoilta, toinen kipeä kohta oli noin puolessa välissä selkärankaa, nikamasta lähtevissä lihaksissa. Leevi oli ensimmäistä kertaa käsittelyn aikana todella rentoutunut, ainut milloin piti hötkyillä ja irvistellä, oli tuo kipeä selkä.

Oonan vuoron alkaessa, Lepa yritti kokoajan tunkea Oonaan kiinni, siinä ne sitten olivat selkä selkää vasten ja mun sormet siellä välissä Oonalla keskityin rintalihaksiin ja olkavarsiin, vasen puoli tuntui edelleen jäykältä, mutta vähän paremmalta kuin alkuviikosta. Selässä jonkin verran triggerpisteitä, mutta ei onneksi montaa.

Lopuksi kumpikin sai vielä namivenytykset.

Niin ja ennen kuin joku ehtii puuttua tähän mun kotihoitoon, niin taustatietona se että olen itse hierontaterapeutti ja sitä kautta käynyt myös koirapuolen koulutuksen. Vaikka lihasten nimet alkavat olla jo unohtuneet, niin tekniikka ja taidot vain säilyvät, onneksi

Onsku pääsi tänään Piiran käsittelyyn. Heti alkuun Leena totesi Oonan olevan jälleen kerran vasemmalta jäykkä, lantio oli kuitenkin tällä kertaa suora. Löydöksenä siis tuo koko rintarangan jäykkyys, sekä vasemman olkavarren ja rintalihaksen jumitus. Liekö telonut jossain tuon olkavarren, kun oli todella jäykkä. Nyt sitten kotihoitona venyttelyä ja hierontaa.

Ja koska oltiin Karvakorvissa hoidossa, niin eihän me siellä pystyttä käyämään shoppailmatta. Mukaan lähti Lepalle kaninkarvainen vinkuhiiri, Opalle vinkupallo ja kummallekin hirvennahkaiset luut

Mä ainakin tunnen itseni tällä hetkellä erittäin huonoksi

Oltiin tänään Oonan kanssa fysioterapissa Leena Piiran luona ja ei voi muuta sanoa, kun että jumissa on ja pahasti. Eli lähestulkoon koko koira on jumissa. Lanneranka ei joustanut ennen käsittelyä mihinkään suuntaa, koira oli oikealle vino, jne... Käsittelyn aikana löytyi täysin jumissa olevat lavat, kallon pohja, etutassut, koko selkä... Lista on loputon

Ensiavuksi kokeillaan BoT-takin pitoa päivittäin, hepuleiden hillitsemistä = koiran jännitystilojen minimoimista, saunomista, B-vitamiinikuuria ja takitusta. Seuraava aika saatiin vasta kesäkuun puoleen väliin ja sitä ennen toivotaan, että joku peruisi aikansa ja me päästäis käsittelyyn.

En voi käsittää miten tuo koira on pystynyt pitämään tuon kaiken sisällään. Se on hypännyt agilityssä puhtaasti kaikki esteet, ei ole peitsannut lenkillä, enkä ole muutenkaan huomannut siinä ulos päin muuta kuin lapojen välissä olleen "köntin". Tuosta köntistä tiesin kyllä että lapojen väli on jumissa ja olen sitä yrittänytkin hieroa, mutta tuo kaikki muu tuli aivan puun takaa.

Oona ei tietenkään tänään päässyt treenaamaan, niin päätin lähteä kokeilemaan Leevin kanssa pitkästä aikaa. Kaikista parasta Leevin kanssa treenatessa on se kun se tuo mulla vinkupalloa. Okei, sitä palloa pitää aina välillä käydä vinguttamassa putkessa, A:lla ja puomin päällä, mutta silti se tuo sitä mulle vaikkei sitä ole ikinä opetettukaan. Mä olen niin ylpeä siitä Itse treeneihin sitten... Aluksi otin tyhmyyttäni minikorkuisilla esteillä ja kummankin keskittyminen herpaantui jatkuvasti. Lisäksi Leevi olisi halunnut käydä komentamassa kaikki kolme muuta urosta ulos hänen hallistaan... Tämä siis sen takia kun ne pitivät meteliä HÄNEN ylhäisyytensä hallissa. Tässäkin oli havaittavissa kehittymistä, jätkä kyllä lähti käsistä, mutta ei karannut aitojen ali/yli, vaan pysyi omalla kentällään. Otettiin samaa pätkää vielä maxiesteillä ja huomasin eron. Mun on turha uskotella itselleni, että Leevi toimisi samalla tavalla mini ja maxi esteillä. Mä en voi millään tajuta sitä miten mun pitää välillä odottaa Leeviä tai kääntää sitä kunnolla johonkin esteelle, se kun ei vielä oikein ime esteille niinkun Oona. Treeneistä jäi kuitenkin tosi hyvä mieli ja aiotaan mennä tässä lähipäivinä uudestaankin

Tänään Leevin paras palkka agitreeneissä: vinkuva tennari

Muutama viikko sitten rokotuksilla valittelin lääkärille Oonan tulehtuneita kynsivalleja ja tänään tulimme lääkärin kanssa siihen tulokseen, että antibioottikuuri on paikallaan. Nyt meni sitten ensi viikonlopun kisat mönkään, mutta tuleehan noita kisoja aina taas uusia…

Olipas "antoisa" rokotusreissu...

Olin pyytänyt ihotautilääkärin rokottamaan koiruudet, jotta hän voisi samalla vilkaista Oonan kylkipatteja. Aloitettiin siis Oonasta ja pateista tuo tutkiminen. Patit ovat kuulemma juuri sitä mitä luulinkin, eli vaarattomia rasvapatteja. Seuraavaksi katsottiin Oonan varvasta, minkä huomasin tänään ennen lääkäriin lähtöä punottavan aika pahasti ja turvoksissakin se oli… Kynsivallin tulehdus ja jos neiti ei pysty olemaan nuolematta sitä, niin kauluri kaulaan ja antibioottikuurille :( Rokotus oli niin kamalaa Oonan mielestä, että piti vähän lääkärille murahtaa, toisen rokotuksen antoikin sitten jo laittaa ihan nätisti. Nyt siis seurataan tuota varvasta ja näyttää pahasti siltä, ettei neiti anna sen olla rauhassa. Olen jo pariin otteeseen joutunut kieltämään nuolemasta sitä.

Sitten oli herra Leevin vuoro. Nenä kävi kuin parhaimmallakin jälkikoiralla. Paikalla oli kuulemma ollut tuntia aiemmin juoksuinen narttu… Ihanaa omistaa uros, jonka alaleuka väpättää jatkuvasti. Ensimmäisenä halusin lääkärin kurkkaavan meidän stressipesäkkeen korviin, joiden olin huomannut viikonloppuna punoittaneen. Nyt ne punoittivat tietenkin kahta kauheammin kun piti stressata niin hirveästi. Viime syksyn tulehduskierteet olivat Leeville niin kamalia, ettei tällä kertaa meinannut antaa ottaa näytteitä sisäkorvasta. Oli pakko luovuttaa sen verran, että laitettiin Lepalle kankainen kuonokoppa. Se olikin oikea ratkaisu, koska saatiin kummastakin korvasti yök-näytteet ja kaksi piikkiäkin sujahti ilman vikinöitä ja kitinöitä. Sitten olikin aika mennä takaisin aulaan piippaamaan ja odottamaan tuloksia…

Hetken odottelun jälkeen sain kuulla tulokset. Kummassakin korvassa ns. sekatulehdus, eli bakteeria ja hiivaa. Dääm, tätä mä en todellakaan halunnut tai kukapa nyt koiralleen korvatulehdusta toivoo. Ei siis muuta kuin reilusti rahaa tiskiin ja kotiin lääkitsemään koiraa. Nyt mennään siis 2-3 viikkoa Canofite Vetin kanssa aamuin illoin ja sitten kontrolliin… Katsotaan jääkö se Leevin viimeinen näyttely nyt sitten kokonaan käymättä, jos tämä kierre ja lääkitseminen jatkuu liian pitkään…

Että tällainen keskiviikkoilta meillä tänään :(