Lähdettiin koirien kanssa ATT:n epiksiin. Kotona otin ennen lähtöä pientä kontaktitreeniä takapihalla ja laitoin Oonan siitä suoraan autoon. Paikan päällä meinasin lähteä koirien kanssa kävelemään, mutta kuinka ollakaan, Oonalla ei ollut minkäännäköistä remmiä mukana. Nolona sitten kyselemään ihmisiltä, että jos jollain olisi yksi russelin mentävä ylimääräinen panta ja remmi mukana. Kiitos Noora, se Norjan tuliaisremmi oli oikein hyvä ja pantakin sopi loistavasti J Päätin vielä, että Oona joutuu nyt harjoittelemaan lähtöä yhden radan verran. Ilmoitin sen siis kahdesti minimölleihin. Ensimmäinen startti meni lähdön harjoitteluun. Oona karkasi MONTA kertaa ja sitten pysyi hetken, joten palkkasin sen. Tämän harjoituksen jälkeen mä olin vaipua epätoivoon, ei se lähteminen ikinä noin vaikeaa ole ollut L Toisen kerran startattiin möllien viimeisenä. Tällä kertaa Oona pysyi startissa, hyvä etten joutunut käskyttämään sitä sieltä pois. Oppi siis taisi mennä perille, vaikka toisin luulinkin. Rata oli aika suoraviivainen, ensimmäinen kontakti oli A, jolle Oona tuli sata lasissa, yritin pysäyttää, mutta eihän neiti ehtinyt joten ei auttanut kuin palauttaa se A:lle. Tästä hurja suora päädyssä olleeseen putkeen ja sieltä vielä muutaman esteen kautta puomille, wau mikä kontakti! Se oli jotain niin ihmeellistä, ettei sitä voi sanoin kuvailla J Ja neiti saikin valtavat kehut.

Jo ekaa kertaa mölliradalle mennessä huomasin, että alueella pyöri nuori pinseriuros. Kävinkin pikaisesti kysymässä, että onhan se pinseri ja lupasin tuoda Leeviä näytille heti Oonan radan jälkeen. Leevi oli aluksi aivan innoissaan, kunnes huomasi, että sehän on poika. Hui mikä kauhistus ja pörinän aiheuttaja se olikin Leeville. Karvat pystyssä piti ruopia maata oikein urakalla. Toinen kuitenkin yritti jatkuvasta saada Leeviä leikkimään ja pienellä kannustuksella Leevikin innostui. Siinä pojat sitten painivat hetken, välillä Leevin piti muistuttaa, että kuka täällä määrää kun toinen kokeili tassua Leevin selän päälle. Voin kyllä olla sitten NÄIN ylpeä tuosta pojasta, kyllä siitä vielä koira tulee J Kuviakin mulla on kännykässä, mutta katsotaan saanko niitä ikinä siirrettyä koneelle asti.

Oonan toinen rata näytti aika pahalta. Olisin halunnut tehdä A:lla persjätön ja leikata kepeillä takaa, mutta koska näiden esteiden välissä oli vain yksi hyppy, niin tuli liian kiire. Toisaalta Oona ei näköjään kisatilanteessa kestä multa pienintäkään liikahdusta kontaktilla ollessaan. Keppien jälkeen oli kaarros puomille ja Oonapa teki sen taas, eli tällä kertaa loikattiin vaikka "odota"-käsky menikin perille. Puomille uudestaan ja hieno kontakti alastulolle J ehkä tuo pikkuneiti alkaa pikkuhiljaa oppia, että siellä alastulolla KUULUU pysähtyä myös kisoissa. Tästä pitkällä kaarroksella oikeassa takanurkassa olleeseen putkeen, jonka jälkeen aivan hullu loppusuora, taisipa tuossa lopussa olla sarja + 6-7 hyppyä, kaikki hiukan erilaisissa linjoissa ja yksi poikittain menosuuntaan nähden. Tokavikalla esteellä mun jalat oli niin maitohapoilla, että ne vaan petti ja sitten kynnettiin hallin pohjaa. Oona kävi kiltisti hyppäämässä viimeisenkin hypyn ja tuli sen jälkeen tiedustelemaan, että mitä sä mamma siellä makoilet? Olo radan jälkeen oli väsynyt, mutta kohtuu tyytyväinen. Eiköhän me ihan hyvillä mielin lähdetä viikonloppuna Imatralle kisaamaan.

Ja sitten niitä kuvia Leevistä ja Danista, joka on Melusiinan viimeisimmästä pentueesta. Kännykällä tuli "vähän" suttuisia kuvia...