Perjantai aamu alkoi epävakaisessa säässä, mutta silti lähdin reippaasti TSAU:n juhannuskioihin töihin Tuorlaan. Iltapäivällä Oonakin pääsi kisailemaan. Meillä oli Oonan kanssa vähän ikävä kohtalo, luokkanoususta johtuen startattiin kaikki viikonlopun startit mini3:sten ensimmäisinä. Eka rata oli aika kamala, ennen radalle menoa mietin, että jo kepeille vienti oli pahassa kulmassa, saati sitten että siinä oli putken suu ihan suoraan linjalla. Siitä huolimatta, me ehdittiin ottaa hylly jo tokalla esteellä, minkä Oona hyppäsi väärin päin kun karkasi lähdöstä. Lisäksi Oona kävi yllättäen ennen keppejä siellä putkessa... Hupia siis kerrakseen yleisölle. Toinen rata oli hyppäri ja ihan kiva sellainen. Nyt meno oli sujuvaa vaikka vettä satoi koko radan ajan. Olin kylläkin ihan varma etten ehdi Oonaa viemään kepeille ja kun yllätyksekseni sinne ehdin, niin enpä sitten päästänyt koiraa ensimmäiseen keppiväliin ja se aloitti kepit väärältä puolelta... Lisäksi hukkasin Oonan seuraavan putken aikana selän taakse ja neiti hyppäsi hienosti renkaan joka ei kuulunut enää siinä kohtaa rataa. Perjantain tuloksena siis 2xhyl...

Lauantai-aamu lupasi jo paljon parempaa ilmaa. Otin koirat jo aamulla mukaan, jotta tänään ei tarvinnut ajella välillä kotona käymään. Työrupeaman jälkeen kävin koirien kanssa pitkän metsälenkin, niin että kumpikin sai juosta irrallaan ja purkaa hiukan ylimääräistä energiaa. Jossain vaiheessa huomasin, että olin eksynyt "peikkopolulta", minkä piti olla n. 15 minuutin lenkki. Maantien ääniä kuunnellen löysin kuitenkin takaisin Tuorlaan,  eikä lenkin kestoksi tullutkaan kuin reilu tunti :D

Ensimmäinen agilityrata oli aikas huima, mietin jo että onko tämä ollenkaan kolmosten rata, sen verran suorilla linjoille mentiin. Vaikka suorat oli pitkiä, niin onnistuin pysymään Oonan perässä koko radan ajan ja onnistuimme myös tekemään ensimmäisen tuloksen kolmosissa. Ainoa vitonen tuli yllättäen puomin alastulolta... Mä en nyt tiedä mitä siihen keksis, olin kyllä varmaan jonkun verran jäljessä, koska näin takaa päin kun Oona hyppäsi kontaktin yli. Silloin kun olen edellä, niin nuo hyppimiset on yleensä jääneet... Toinen rata oli aika moista vääntöä Keppikulma oli vaikea ja koska en voi lähettää Oonaa sinne, jouduin viemään sen niin että A:n kontakti oli vaaravyöhykkeellä. Yllätys ei ollut suuri kun Oona pinkaisi A:lle :) Muuten rata oli ihan sujuva, puomin kontaktivirhettä ja yhtä tyhmää ohi vientiä lukuunottamatta.

Koko viikonlopun saldo siis 3xhyl ja 1x5vp. Nyt kotona on kaksi väsynyttä koiraa, kun Leevikin sai hiukan kiusata sukulaistyttöä ;)

Alla Sirpa Saaren ottamia kuvia Oonasta lauantain viimeiseltä radalta.

Irene Vinha oli onnistunut taltioimaan Oonan perjantain radalla.