Oona tänään Porvoon reissun jälkeen ;) *Klik*
Olin fiksusti päättänyt lähteä Oonan kanssa Porvooseen iltakisoihin ja päätös piti loppuun asti. Lähdimme Oonan kanssa kahdestaan ajelemaan kohti Porvoota. Sää ei suosinut meitä ja vettä ropisi koko matkan ajan. Navigaattori vei meidät kiltisti Porvooseen asti, mutta paikan päällä en löytänyt tien oikeaa päätä. pyörähdettiin sitten Oonan kanssa keskustan kautta ennen kuin löydettiin laskettelurinteen alla ollut kenttä. Vettä satoi edelleen ja voi että kun mua jännitti. Kaikki ihmiset oli vieraita ja kun katsoin lähtölistoja niin me oltiin ainoat hullut kun oli tullut jostain kauempaa. Listoilla oli onneksi kuitenkin pari tuttua russelia :)
Rataan tutustumisessa ajattelin, että mitäköhän tästä tulee, kaikki kontaktit oli radalla ja vettä tuli kiitettävästi. Pelkäsin, että Oona liukastuu kontaktilla kun sillä on aina niin kova vauhti. Rataan tutustumisen jälkeen kuvittelin, että mulla on kohtalaisesti aikaa hakea koira autosta, olihan meillä starttinumerona huima 5. Sitten tulikin kuulutus, että numerot 2 ja 3 ovat poissa. Siinä vaiheessa paniikki hävisi, kun tuli niin kiire. Oona ei suostunut taas jäämään starttiin, mä tunsin sen heti kun otin remmin pois. Käskytin vielä varmuuden vuoksi maahan ja eihän se siellä pysynyt... Onneksi edessä oli kuitenkin pitkä suora, minkä aikana olin suunnitellut tekeväni takaa leikkauksen. En siis onneksi panikoitunut tuosta karkailusta. Suoran jälkeen kepeille, jotka Oona haki hienosti. Taas takaaleikkaus hypyllä ja vauhdilla putkeen, jonka jälkeen vielä kovemmalla vauhdilla puomille. Oona himmasi hienosti alastulolle, mutta itse jäin heti seuraavalla esteellä jälkeen. Fiksuna tyttönä tein hurjan muutoksen ohjaukseen ja leikkasin TAAS takana ja vielä muurilla. Olenko mä ihan hullu? Muurin jälkeen piti osua kolmesta pahasta keskimmäiseen pahaan. Vaihtoehdot oli siis kaksi putken päätä vierekkäin ja oikealla vielä A. Harkitsemattomasta takaa leikkauksesta johtuen Oona kiepsahti muurin jälkeen ympäri ja sain sen lykättyä siihen oikeaan päähän putkea, eli keskimmäiseen näistä kaikista kolmesta vaihtoehdosta. Putkesta otettiin taas vauhtia kontaktille, eli A:lle täyttä häkää. Fiksuna tein taas muutoksen suunnitelmiin ja tein persjätön A:lla, jonka takia Oonan linja meni seuraaviin kahteen hyppyyn nähden aivan pieleen ja taas kieputtiin ympäri ja selvittiin oikealle esteelle. Vielä takaa kierto hypylle, josta täysillä painavalle keinulle. Pelkäsin keinulta olevaa 90 asteen kulmaa renkaalle ja tarkkailinkin aika tavalla, että Oona antaa keinun laskea alas asti, jonka jälkeen käännös loppusuoran renkaalle ja viimeiselle hypylle. Voi sitä riemua kun tajusin kuulutuksesta, että se rata todella oli puhdas NOLLA!
Sivusilmällä seurailin muiden ratoja ja sieltä tuli vielä meidän jälkeen muutama nolla, mutta eteneminen oli kuitenkin hitaamman oloista kuin Oonalla vaikka sekin selkeästi himmaili sateessa. Tuloksia sai odotella aika pitkään ja kun vihdoin ne löysin buffasta, niin ensimmäisellä sijalla komeili Oonan hieno tulos :) Siinä se sitten oli, viimeinen nousunolla kolmosiin! On tuo koira vaan niin hieno neiti, kilpailukirjaa on ilo katsoa, kuuden rivin jälkeen yhtä merkintää lukuunottamatta kaikki muut on sijoituksella I. Nyt ei sitten muuta kuin varjo-AVAn titteliä metsästämään ja tietenkin viemään muilta niitä AVA-nollia ;)
