Lähdin koirien kanssa torstaina junalla kohti Imatraa ja sitä kautta Puumalaan. Heti alku matkasta sain todeta koiraihmisten typeryyden. Olin varannut meille Pendolinosta ison koiran paikan, jotta sain kevythäkin siihen levitettyä ja koirat rauhoittumaan häkin sisälle. Jostain syystä kuitenkin pian junaan tullut koira alkoi lähestyä häkkiä, vaikka häkki oli junan viimeisen vaunun perimmäisessä nurkassa. Sanoin omistajalle, että älä päästä lähelle. Yhtäkkiä koira oli nenä kiinni meidän kevythäkissä. Mitäkö siitä seurasi? Rähinää rähinän perään, totta kai Oona ja Leevi puolustivat omaa häkkiään ja luulen että kyllä niilläkin oli pienoista matkastressiä jo päällä. Sain tuon koiran omistajalta kiukkuisen katseen ja kommentti oli, että ei tarviais pentua noin säikytellä. Tähän tietenkin annoin aika napakan kommentin, että mitäs päästit lähelle vaikka sanoin että ei älä päästä. Seuraavaksi kuului mutinaa, että vaihdetaan "Puppe" paikkaa… Joo-o, mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, ettei vieraita tai edes tuttuja koiria päästetä häkissä olevien koirien lähelle… Sama tapahtui toistamiseen kun bokseri saapui vaunuun. Sanoin, että älä päästä lähelle ja samalla tyttö löysäsi koiran nenä kiinni häkkiin. Siitäkös Leevi riemastui ja alkoi raapia häkkiä, joka kummasti aukesi pitkältä sivulta. Onneksi sillä oli panta, että sain heti kiinni. Eihän tuo Leevi edes yrittänyt muuta kuin haistelemaan toista koiraa, mutta kyllä se hiukan säikäytti. Junaa vaihdettuamme, kuulin kun tämän pennun omistaja kertoi jollekin toiselle matkustajalle hurjasta tappelusta edellisessä junassa. Toisessa junassa oli jotenkin mukavampi tunnelma ja koiratkin oli rauhoittunut sen verran, ettei enää tarvinnut skitsoilla kenelläkään.<?XML:NAMESPACE PREFIX = O />
Imatralle päästyämme, olivat vanhempani meitä vastassa. Voi sitä Oonan riemua, se kun tykkää vanhemmistani ihan älyttömästi J Matka jatkui tällä kertaa autolla kohti Puumalaa. Vaikka matka oli pitkä (n. 6h), niin olen tyytyväinen koirien käytökseen, kumpikin matkusti oikein mallikkaasti.
Tästä alkoikin meidän "loman" vietto. Koirat saivat temuta miltei koko ajan irrallaan ulkona. Lenkkeillessä piti välillä ottaa remmin päähän kun jouduttiin kulkemaan osan matkasta tiellä. Hepuleilta ei vältytty, niitä tuli monta kertaa päivässä, niin kivaa ulkoilu on J Oona kävi perjantaina ja lauantaina uimassa vaikka sitten kuinka monta kertaa. Lauantaina Leevikin jo melkein ui, kahlaten se haki lelua jo monta kertaa peräkkäin.
Kauhun hetkiäkin jouduimme kokemaan lauantaina uimaan mennessä. Leevi kulki ensimmäisenä ja Oona siitä vähän matkan päässä, kuitenkin reilusti meidän edellä. Huomasin kun Oona alkoi nuuskimaan hiekkatiellä jotain ja kun pääsin lähemmäksi, tajusin että se oli kerällä oleva kyy. Kauhealla huudolla Oona pois käärmeen vierestä, joka ei jostain syystä tajunnut Oonaa purra. Oonahan olisi tietenkin halunnut jatkaa tutkimuksiaan, varsinkin kun itse huusin paniikin omaisesti vieressä. Luikero pääsi hengestään ison kiven voimin ja saimme jatkaa matkaa, tällä kertaa koirat olivat visusti remmissä. Mulla ei ollut enää aikomustakaan ottaa sitä riskiä, että jompaakumpaa purisi käärme tällä reissulla.
Leevi oli kyllä aivan valloittava tapaus mökillä. Muutaman kerran se kyllä onnistui häipymään hajujen perässä, mutta ei ikinä ollut kauaa pois näköpiiristä. Leevi olisi halunnut, että joku on hänen kanssa koko ajan ulkona ja kävikin ovella aina tuijottelemassa ja pyytämässä ulkoilukaveria J sunnuntai aamunakin se tuli pyytämään mua ulos ja kun lähdin, niin herra päätti mennä aurinkoon köllöttelemään, on siinäkin seuran kipeä pinseri J
Suurin osa kuvista löytyyPicasasta.
