Lauantaina nukuttiin pitkään, koska kisat alkoivat vasta kuuden aikaan illalla. Paremman tekemisen puutteessa päädyttiin meren rantaan Oonan kanssa lenkkeilemaan 1,5 tunniksi. Oona kirmasi lumessa into piukassa. Huomasi oikein kun se nautti siitä ettei Leevi ollut matkassa mukana.
Iltapäivän nokosten jälkeen alkoikin jännitys ja ajomatka kisapaikalle. Kaikki viikonlopun kisat tuomaroi Jarmo Jämsä. Ensimmäisenä vuorossa oli agilityrata. Kauhistuin sen vaikeutta. Onnistuin heti kolmannella esteellä viemään Oonan ohi esteen, en vain jotenkin osannut vetää sitä sieltä ja samantien neiti hyppäsi esteen väärään suuntaan -> hyl. Vielä toinenkin hyl saatiin putken väärästä päästä, muuten vaikeat kepeille viennit ja kontaktit meni hyvin. Itse olisin voinut hiukan enemmän tsempata ohjaamisen kanssa. Sitten olikin vuorossa hyppäri, joka oli aika hurjan näköinen. Keppikulma oli aivan mahdoton, enkä tiennyt vielä radalle mennessä miten aion koiran kepeille saada. Jäin aivan tuhottomasti jälkeen ennen keppejä ja kuin ihmeen kaupalla sain Oonan heitettyä hurjasta avokulmasta sisään. Enää oli muutama hyppy ja putki jäljellä ja nolla alla. 3. viimeisellä esteellä onnistuin sitten työntämään Oonan esteen ohi suoralla linjalla, joten tuloksena 5 + hiukan yliaikaa.
Sunnuntaiaamu menikin pienen pissatuksen merkeissä ja Oonaa leikittäessä. Kisapaikalle piti taas päästä paniikkipissalle kun mua jännitti niin paljon. Saispa tuon jännittämisen hiukan vähemmälle... Eka rata oli ihan tehtävissä oleva, mutta mun ohjausyrityksestä huolimatta Oona onnistui menemään selän takaa väärään päähän putkea. Loppurata taas meni hienosti, joten tyytyväinen sai olla. Toisen radan aloitus venyi kisajärjestäjiltä, joten jouduimme pyytämään Oonan lähdön siirtoa ensimmäiseksi. Rataantutustumisen jälkeen oli siis heti meidän vuoro ja mä jännitin taas ihan liikaa. Hieno aloitus ja pelastuksien kautta oikeaan päähän putkea. Ensimmäiset virheet tuli puomin alastulolla, minkä Oona ensimmäistä kertaa tänä viikonloppuna loikkasi. Siitä ryhdistäytyneenä jatkettiin matkaa ja yllättäen Oona huiskasi keinun ohi ja vielä viimeinen rimakin tipahti. Ihanneajan alle päästiin, mutta virheitä tuli se 15.
Viikonlopun yhteenvetona: lähdössä pysyminen oli hyvää, ensimmäisessä startissa vähän herpaantui ja yritti varastaa, palautin kuitenkin lähtöön. Myös sunnuntain ensimmäisessä lähti ennen käskyä, mutta olin kyllä itse jo oikeassa paikassa. Kontaktit muuten hyvät, mutta se viimeinen puomin alastulo jäi kyllä hiukan harmittamaan. Toisaalta 2/3 puomin alastuloista onnistui, joten siihen saa olla todella tyytyväinen. Muutenkin koko viikonlopusta jäi todella hyvä mieli, tuloksiakin tuli kuitenkin 2/4 startista, vaikka ne ei mitään ihmeellisiä ollutkaan.
Tätä kirjoittaessa ollaan tultu Oonan kanssa kolmisen tuntia Oulusta ja itsellä kramppaa pakarat, Oona vaan nukkuu...
