Uskaltauduin tänään kummankin koiran kanssa ATT:lle epiksiin.
Aloitin Leevin aktivoinnin ehkä hiukan liian aikaisin ja siltä herpaantui kertaallen ote ennen omaa vuoroaan. Sain kuitenkin jollain ihmeen kaupalla (nameilla 
) jätkän huomion taas kääntymään minuun. Edellisen koiran ollessa radalla, odottelimme vuoroamme heti lähdön läheisyydessä. Leevin ja mun harmiksi selän taakse tuli muutama koira jotka haukkuivat yhtenään. Meillähän on ollut se kiva ongelma, että Leevi ei oikein kestä haukkuvia koiria ja yrittää hyökätä niiden päälle... Jollain kummalla konstilla onnistuin saamaan Leevin kiinnostumaan enemmän minusta kuin niistä haukkuvista koirista. Seuraava ongelma tuli kun otin Leeviltä remmin pois. Takana istui pieni poika kentän puolella, joka olisi halunnut heti ottaa Leevin remmin kuljetettavakseen, kielsin kuitenkin tämän ja hän aloitti heiluttelemaan jalkojaan, johon Leevi reagoi lyömällä etutassuja maahan. Mä olin tässä vaiheessa aivan varma, että nyt se lähtee... Sain kuitenkin houkuteltua Leevin uudestaan istumaan lähtöön. Selvitimme kaksi ensimmäistä hyppyä kunnialla, sen jälkeen Leeville jäi suoraan-vaihde päälle ja kun sain sen viimein käännettyä sivussa olleelle U-putkelle, niin sepä sujahti väärään päähän. Tämän sähläyksen jälkeen rata alkoikin sitten sujua jo ihan kivasti, yksi kielto tuli siitä kun oletin taas että Leevi osaa hakea itse esteitä... Tuloksena siis yksi hylky, kielto ja vitonen nameista. Olen kyllä tosi ylpeä tuosta pikkupilsneristäni 
Oonan kanssa oli helpohko avoimen luokan rata. Lähdössä oli taas havaittavissa kiukuttelua ja Oona heittikin pari kiekkaa kohti ensimmäistä estettä. Hassua, että sitten kun sen viimein jättää lähtöön, niin siellä pysymisessä ei ole mitään ongelmaa. Saan kävellä ihan rauhassa kahdenkin esteen taakse ja hengittää vielä syvään ennen lähtöä. Ensimmäisenä kontaktina oli A, jonka Oona otti nätisti, palautti kyllä kuitenkin takajalat takaisin pinnalle. Häkellyin kun neiti oli niin tarkka ja ohjasin huonosti seuraavalle hypylle -> hyl. Seuraavana kontaktina keinu, jossa minun pitää nykyään olla tarkkana, koska Oona on alkanut loikkimaan kontakilta ihan kun sitä ei kuuluisi suorittaa samalla tavalla kuin kaikkia muitakin kontakteja. Tämä aiheutti sitten sen että se suoritettiin kolme kertaa ennen kuin Oona suostui tulemaan nätisti alas asti. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä olis puomi. Näin jo puomille lähettäessä, että nyt on taas aikomus ottaa kunnon loikka. Jättäydyin tarkoituksella taakse ja kuinka ollakaan, Oona seurasi hiukan minunkin liikkumista ja kääntyi ennen kontaktia ympäri Ei muuta kuin uudestaan ympäri ja nätti puomin alastulokontakti. Eli kaikista mun ohjausvirheistä huolimatta saan olla todella tyytyväinen siihen, että tuo koira alkaa kisatilanteessa näyttämään merkkejä siitä että se tietää mitä kontakteilla kuuluu tehdä.
Nyt ei sitten muuta kuin uusia tuulia kohti, huhtikuusta lähtien kummallakin koiralla on omat ryhmäpaikkansa ja Leevikin pääsee treenaamaan oikein tosissaan. Pitää vaan itse muistaa pitää pää viileänä sen kanssa
