Tänään oli suuntana sitten Lägin kisat Lohjalla, Leeville kaksi agilityrataa ja Oonalle yksi päivän päätteeksi.

Paniikinomaisissa tunnelmissa lähdettiin Leevin kanssa ekalle radalle (K. Wala), joka vaikutti osittain jopa kolmosten radalta. Leevi otti ilmavainua meidän kuvaajan suuntaan ennen kuin ehdin ottaa remmin pois. Tiukka käskytys sivulle ja uusi yritys. Jätkä lähti nätisti mukaan, mutta kun hypyn ja renkaan jälkeen piti mennä kepeille, niin mun käskytys oli aika raju ja Leevi päätti, että hän lähtee nyt peilaamaan itseään kameran linssistä... Peli oli auttamattomasti menetetty, räpiköiden päästiin loppuun asti, osa esteistä jäi väliin ja osa mentiin ali Ja mikä tuon mun lähtöpaniikin auheutti? No se, että kentällä ei ollut kehänauhaa, maassa meni oranssi naru ja esteet oli todella lähellä yleisöä. Mitä siinä voi muutakaan kun panikoida

Tokalle radalle pääsin vähän rennommin mielin. Pari kertaa kävi mielessä, että mitähän toi tuomarikin ajattelee kun me tullaan taas häsläämään radalle... Lähdössä palasin kerran takaisin, koska Leevin ajatukset ei olleet selkeästikään mussa ja edessä olevassa radassa. Tämän jälkeen hieno lähtö radalla. Kepeille paniikinomainen vienti. Mustalle U-putkelle (este nro 10) tultaessa rata oli puhdas. Kaikesta kannustuksesta ja huutelusta huolimatta jätkältä loppui usko putkessa ja palasi takaisin. Toinen kielto heti putkea seuranneelta hypyltä. Takakulman "lenkki" meni hienosti, vaikka A:n jälkeen olikin vaikeat linjaukset renkaalle ja siitä hypylle. Keinulla tein tosi tyhmästi ja juoksin koiran vierellä, olisi pitänyt himmata ja rauhottaa koira --> "hyppykeinu", ei siis mun mielestä varsinainen lentokeinu. Tällä radalla yritin tarkoituksella vapauttaa Leevin kontakteilta jo heti tassujen sinne osuessa, jottei Leevi pitkästy ja lähde litomaan.

Välillä ripotteli hiukan vettä ja niin teki myös silloin kun oli minien arvioitu rataantutustumisaika, tässä kohtaa oli onneksi että kisat olivat reilusti myöhässä. Oonan kanssa olin päättänyt ottaa käyttöön uuden lähtösysteemin ja kontaktien roiskimisen rankaisun. Mua jännitti jälleen kerran aivan suunnattomasti, syystä etten luottanut Oonaan yhtään lähdössä, vaikka se oli Mynämäelläkin pysynyt samalla taktiikalla lähdössä kolme starttia. Lähtöön mentiin siis uuden pannan ja hihnan voimalla. Käsky "viereen", pikalukkopanta auki, "istu", jättö, "maahan", "tule". Aivan mahtava lähtö! Meillä on siis vielä toivoa Oona ei ehdi kerätä kierroksia irrallaan ollessa tai kauhean käskytyksen alla. Heti alun suoralla oli okseri, jonka takarimaa vähän pelkäsin, mutta rima tulikin alas seuraavalla hypyllä mieliala hiukan laski, mutta täysillä oli tarkoitus jatkaa loppurata. A:n annoin juosta läpi, mutta sitten väkkärällä olleella sarjalla C-hypyllä tuli kielto enkä korjannut koko sarjaa --> hyl. Loppusuoralla oli puomi, jonka kontaktin Oona otti, mutta juoksi läpi. Ei käy mulle, mutta unohdin mitä mun piti tehdä tässä tilanteessa joten käskytin uudestaan takaisin päin puomille. Hieno kontakti ja pallopalkka kehän ulkopuolelle. Tarkoitushan oli siis käskeä koira maahan jos roiskaisee kontaktin... Ja tästä piti siis jatkaa rataa normaalisti eteenpäin. Ei onnistunut tämä rankaisu mun takaraivoltani tällä kertaa Tänään Oonalla palkkana oli pelkkä Cuz-pallo, eikä se olisi muuta kaivannutkaan. Mä olen niin ylpeä tuosta mun lelulla palkkautuvasta pikkukoirasta