Käytiin Oonan kanssa Vellun & Ellan kanssa kisaamassa Takutien kisoissa Hervannassa. Matka oli sinänsä nostalginen, etten ole tainnut viiteen vuoteen piipahtaa Hervannassa, Tampereella kyllä muuten.

Ensimmäinen rata oli Anders Virtasen mukavan oloinen agilityrata. Kaikki meni siihen asti hyvin (jopa A:n kontakti oli makea), kunnes mun piti kepeiltä työntää Oona 90 asteen kulmassa olleeseen U-putkeen. Olin auttamattomasti myöhässä ja neiti sujahti sinne väärään päähän sitten tietenkin. Tältä radalta siis ihan hyvä hylly, ei jäänyt ollenkaan paha mieli, kun virhe oli täysin itse aiheutettu.

Toinen rata oli edelleen Andersin käsialaa. Alussa oli mielenkiintoinen puomi-putkiviritelmä, mutta mehän päätettiin Oonan kanssa ottaa hylly vaihtelun vuoksi jo ennen ensimmäistä estettä. Oona siis teki perinteisen ensimmäisen esteen ylityksen, josta käskytin takaisin lähtöön = hyl. Alun "vaikean" puomi-putki hässäkän jälkeen, neiti loikkasi puomin alastulon, ei muuta kuin ulos radalta, se oli siinä se meidän rata

Viimeisenä Heinon Marjon hyppäri, joka kylläkin vaikutti Andersin käsialalta. Oona karkasi taas lähdöstä, mutta sujahti sentään oikeeseen päähän putkea, hylky esteeltä nro 4, kun neiti hyppäsi vieressä olleen okserin väärään suuntaan. Jatkoin radan kuitenkin loppuun asti ja lopussa tuo okseri pläjäytettiin oikein kunnolla matalaksi. Pitäisiköhän siihen ottaa takaisin joku käskysana... Meillä kun ei hyppyjä käskytetä muutenkaan, niin olen jättänyt myös pitkän ja oksein käskyttämisen pois. Ehkä olisi syytä käskyttää, ettei jatkossa tarvitse ihmetellä kun neiti vetää okserin kummankin riman mennessään.

Ei siis mennyt ihan putkeen tämä meidän viimeistelytreeni ennen Unkaria. Nyt ei oikein tiedä miten päin suun laittaisi, sen verran huono maku jäi suuhun tästä reissusta ja nämä oli kuitenkin vimpat ennen Unkaria.