Luota, liiku, ennakoi, siinäpä niitä taikasanoja. Lepa on nykyään aivan ihana mamman oma aksakoira! Harmittaa vaan vietävästi kaksi asiaa jotka haittaa kisaamista. Ensimmäinen on tietysti ne Lepan hermot, kun ne ei oikein kestä pienintäkään häiriötä ja toinen on allergiat. En ole vieläkään päässyt tekemään päätöstä Leevin mahdollisesta siedättämisestä, meillä on ell:n kanssa vielä keskustelut kesken.

Lepa oli kyllä niin mahtava mies, palkkautui pallolla ja teki hommia kuin oikea aksakoira. Yksi Elinan huomaama asia aiheuttaa jatkossa lisätoimenpiteitä. Olen nimittäin palkannut viime aikoina Leeviä kädestä kontakteilla, jatkossa palkka voi kyllä tulla kädestä, mutta aina vasta liikkeessä. Nyt Leevi lukee niin paljon mun kättä, että jos vähänkin teen vääriä liikkeitä niin tulee ns. läpi kontaktit.
Tämän lisäksi tietysti nuo alussa mainitut asiat. Mun täytyy vaan liikkua ja samalla luottaa että koira tekee ne esteet matkalta mitä olen sille näyttänytkin. Lisäksi tosi paljon enemmän ennakointia, eikä huiskimista sinne ja tänne. Opettelun alle jää myös koiran jättäminen erilaisissa tilanteissa. Mm. alla olevassa piirrustuksessa koira piti jättää suorittamaan estettä numero 4 kun itse liikutaan jo vitosen taakse valssaamaan. Tässä tilanteessa Lepa tuli nelosen ali. Eli haetaan näihin tilanteisiin vaan sitä suoritusvarmuutta.