Kumpikin hurja pääsi tänään hiukan epistelemään. Leevi oli omalla avoimen luokan radallaan suorastaan mahtava. Eka rima piti rysäyttää alas, mutta sitten viimeiselle esteelle asti virheittä, kunnes ohjaaja ohjasi vikan esteen ohi ja hypytti varmuuden vuoksi vieressä olleen esteen takaisin päin kääntäessään, eli hyvä hyl tuloksena. Lepa oli kyllä aika mahtava, rata oli kuin tehty sille, hyppy-putki-hyppy-putki -yhdistelmät kun on hiukan jätkän mieleen Toisella yrittämällä menikin sitten läskiksi koko homma kun jätkä muisti jo radan ulkoa ja lähti kontaktilta ilman lupaa ja sitähän minä en siltä salli, joten tuli lähtö radalta.

Ja Oona, mitäs siitä nyt sitten sanoisi? Oona pysy kummassakin startissa lähdössä, nyt siihenkin on löytynyt se tietty fiilis eikä tarvitse varastaa. Kun muistaa vaan itse olla kuin viilipytty, niin neitikin jaksaa odottaa sen hetken. Kontakteilla mä mokasin itse totaalisesti, huusin koko puomin ajan "kii-kii, kii-kii, kii-kii, kii-kii..." ja mitähän mahtoi tapahtua? No koira paineistui niin paljon, että roiskaisia alastulon oikein härskisti, uudella yrittämällä meni nätisti. Pohdintojen jälkeen, tehtiin Mirvan kanssa vielä Oonalle kontaktitreenit ja todettiin, että se tietää kyllä mitä "kii-kii" tarkoittaa, eli mun pitäisi pitää vaan suuni kiinni sen jälkeen kun olen kerran sen kiipeämiskäskyn antanut. Voi kunpa pystyisin tähän kisatilanteessa...

Lauantaian on Lepalla kotikisat, saas nähdä mitä jätkä touhuaa. Oona pääsee seuraavan kerran tositoimiin ATT:n epiksissä ensi viikolla.