Päätin pitkästä aikaa startata Oonan kanssa muuallakin kuin kotikisoissa ja suuntasimmekin naapurihalliin. Päivän ohjelmassa oli kolme Luomalan Henkan tuomaroimaa agilityrataa.

Oona tuntui aika normaalilta verkassa. Olin päättänyt, että puutun edelleen rankalla kädellä kaikenmaailman touhottamiseen ja nuuskutteluun. Hallissa ollaan vain ja ainoastaan minun kanssani eikä tuijotella ketään muuta. Jos Oona teki jotain muuta niin nyppäsin remmistä. Ensimmäiseen rataan tutustuin aika huolettomasti, olin varma, ettei päästä ensimmäistä estettä pidemmälle. Kuinka ollakaan, neiti jäi lähtöön ja tästä hämääntyneenä olin aivan liian löysä ja päästin koiran putken sijasta puomille. Keinulle Oona jäi keikkumaan kontaktille, vaadin sen kuitenkin alas asti. Tässä vaiheessa olin aivan varma, että kyllä se nyt vähintäänkin puomin roiskasee, mutta mitä vielä, teki kauniin kontaktin. 14 hypyllä hätiköin vähän ja linja oli jo A:ta kohti, joten siitä kielto. A:lle taas makee kontakti jota jäin hämmästelemään ja kehumaan  Jäi kyllä ehkä vähän liian hyvä mieli tästä radasta.

Toiselle radalle sain viritettyä saman asenteen kuin ekallekin ja nyt katsoin sitten koko radan kunnolla tutustumisen yhteydessä. Oona jäi taas nätisti lähtöön, hyvä keinun kontakti, mutta puomin juoksi läpi. Vaikka siitä ei virhettä olisi tullutkaan, niin meillä ei tällaisia kontakteja suvaita. Koira kainaloon ja kiitokset tuomarille.

Kolmas rata oli tosi kivan oloinen, hiukan vauhdikkaampi kuin aiemmat päivän radat. Harmi, että Oona meni ja varasti lähdössä, eikä tällä kertaa päästy kokeilemaan meidän (lähinnä ohjaajan) juoksukuntoa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että edistystä tapahtui huimasti edellisistä kisoista, esteitä suoritettiin keskimäärin 9,3/rata, kun viimeeksi se oli 2/rata.