Lähdettiin sitten tänään Lepan kanssa fillarilla aksakisoihin. Matkaa kertyi 7,5 kilometriä suuntaansa, eli yhteenä 15 kilsaa

Meinasin, että pyöräilyn jälkeen Leevi ei jaksaisi enää niin keskittyä häiriötekijöihin, mutta ei tainnut poika olla ihan niin väsynyt... Ekalla radalla neljä estettä innolla, sitten nenä maahan ja kuulo pois. Yritin jälkikäteen miettiä, että katkesiko minulla ohjaus, vai mistä moinen käytös.

Toisella radalla kolmantena esteenä puomi, jonka viertä tuomari yllättäen kulki. Leevistä näki alastulokontaktilla miten se paineistui tuomarin läsnäolosta ja loppu rata menikin vähän muissa maailmoissa. Hassua sinänsä, että kun loppusuora koitti, niin jätkä vapautui totaalisesti ja paineli eteen-käskyllä kaksi viimeistä estettä ihan täpinöissään. Maalissa vaati palkkaa hienosta työstä

Pienien pohdintojen jälkeen, olen alkanut tulemaan siihen tulokseen, etten enää kiusaa tuota koiraa. Se paineistuu niin suunnattomasti kisatilanteesta, etten halua sitä lähteä kiusaamaan siedätyksellä. Nyt yritetään sitten keksiä muita harrastuksia. Agilityä ei kuitenkaan kokonaan jätetä, treenataan silloin tällöin omaksi iloksi ettei vallan pääse unohtumaan. Eli Leevi on nyt sitten saanut luovutusvoiton, en jaksa enää tapella vastaan tässä asiassa...