Maanantaiset treenit oli Oonan kanssa oikein sujuvat. Yhden kerran yritin kuitenkin suurinpiirtein tappaa tuon koiran, kun olen sitten aloittanut "pilkkimään" ohjatessa, eli käsi paukuttaa samaa tahtia kuin käskyjä tulee. Eli pamautin Oonan toisen treeniradan kakkosesteellä esteen sekaan. Kamala ulvahdus ja koira oli kolmijalkainen... Jätin vuoron välistä ja menin kävelyttämään Oonaa, joka ei yllättäen enää ollutkaan kolmijalkainen. Hetken mietittyäni, uskaltauduin uudestaan radalle. Mun vire oli laskenut, enkä uskaltanut enää ohjata, joten joudutiin hiulaamaan alkua pari kertaa uudelleen. Silti jäi jotenkin hyvä mieli näistä treeneistä, Oona oli todella kuuliainen kontakteilla ja muutenkin jotenkin kärppänä kokoajan. Toisin kuin Leevi... Jätkä oli tunkenut itsensä koiraverkon takaa takapenkille, jäänyt remmistään jumiin turvavöihin ja kun takaikkunat oli kuuman ilman takia auki, niin varmuuden vuoksi oli vielä pitänyt raapia takaoven maalipintaa... Että sellaiset treenit sitten.

Tänään olimme meidän mölliryhmän kanssa siirtäneet treenit Mynämäellä järjestettäviin epävirallisiin. Eevan ja mun ryhmän koirakot suorituivat radoista aivan erinomaisesti. Nyt pitää alkaa tankata keppejä ja meillä on kohta kisavalmiita koiria :)

Leevin ja mun maksimöllien rata ei ollutkaan sitten ihan sitä parasta agilityä... Leevi oli jotenkin aivan lukossa, enkä saanut sitä kiinnostumaan musta lainkaan. Luotin kuitenkin kentän ypärillä olleeseen aitaan. Ensimmäinen hyppy ylitettiin nästisti, siitä jätkä paineli kuitenkin suoraan kolmosena olleeseen putkeen ja siitä se sitten lähti... Hetken päästä huomasin ettei mulla ollut enää koiraa aitojen sisäpuolella, Leevi oli mennyt verkkoaidasta läpi... Ei muuta kuin itse portista ulos ja hakemaan koiraa, itku meinasi tulla. Tuomari antoi meille kuitenkin vielä mahdollisuuden käydä radalla viimeisen koiran jälkeen. Nyt varauduin lihapullalla kummassakin kädessä ja se auttoi edes vähän. Pari hyppyä jäi välistä mutta, muuten ok rata.

Avoimen rata näytti kivalta, siellä oli pari aika haastavaa kohtaa, mutta aioin selvitä niistä. Oona tuntui tosi kuumalta lähdössä. Käskytin sen kuitenkin maahan heti kun käännyin sitä kohti. Neiti pysyi upeasti lähdössä :) ensimmäinen kontaktieste oli puomi, pelkäsin sitä aivan julmetusti, koska kenttä oli niin pehmeä, etten uskonut ehtiväni ennen Oonaa puomin alastulolle. Mikä kontakti, niin hieno että mulla meni pasmat ihan sekaisin. Saman tien keinulle, mistä Oona kyllä lähti vähän liian aikaisin, mutta ei virheitä. Tämän jälkeen oli A jolta muurin kautta kepeille. Ennen muuria oltiin Oonan kanssa hiukan törmäyskurssilla, mutta päästiin kepeille. Hyppykiemuran jälkeen putken kautta loppusuoralle. Mun ohjaus taisi hiukan herpaantua, kun huusin Oonalle vain "eteen" ja sehän meni, mutta hyppäsi juuri ennen viimeistä estettä väärän hypyn. Aivan mahtava rata siis, mutta hylky mikä hylky. Hymyssä suin sain kuitenkin palata kotiin, mun hienon koiran kanssa :) Mä olen niin ylpeä tuosta neidistä.