Lepa pääsi tänään TSAU:n epiksiin kisailemaan. Huomaa taas, ettei olla oikein kisattu hetkeen kun jätkää jänskätti niin paljon. Ekalla yrittämällä tyyppi lähti katsomaan remmin kuljettajaa ja kaikkia muitakin radalla olleita ihmisiä. Taisi pohtia pienessä mielessään, että mitä noi täällä hänen radallaan tekee... Loppusuoralla näkyi jo jotain innostumisen merkkejä  Tokalla yrittämällä vaihdoin alun ohjausta hiukan, mutta silti sössittiin kepit, mä taisin vähän hosua... Lepassa oli vauhtia kuin pienessä kylässä, tällä kertaa kontaktit meinasi levitä ja jouduin käskemään takaisin. Vauhdista huolimatta ei sitten osuttu loppusuoran esteisiin, mutta jätkä oli jo huomattavasti parempi kuin ekalla radalla. Ei muuta kuin epiksiin vaan, että päästään tuosta Lepan ramppikuumeesta.