Tänään oli vuorossa kolme Berglundin rataa omalla hallilla. Olin tehnyt jo ilmoittautuessani päätöksen, ettei radat tule jatkumaan loppuun asti jos Oonan kantti ei kestä lähdössä ja kontakteilla. Kaikki mut virheet ottaisin omaan piikkiin.

Ekalla radalla tunsin kun Oona alkoi lähdössä nykimään jalkojen välissä, tämän seurauksena sain itse ihan ihmeellisen paniikkitärinäkohtauksen ja yllättäen koira karkasi lähdöstä. Itse jäin kuin nalli kalliolla katsomaan kun se kävi hyppäämässä ekan esteen. Ei muuta kuin koira kainaloon ja vilkutukset tuomarille.

Toisella radalla Oonalla oli edelleen kova hinku radalle, mutta kovalla käskytyksellä se jäi lähtöön. Kantti ei kuitenkaan pitänyt niin kauan, että olisi malttanut odottaa lupaa ja heti kun olin ekan esteen takana, neiti päätti varastaa. Jälleen kerran koira kainaloon ja vilkutus tuomarilla ja siisti poistuminen radalta. Mahtoi tuomari vähän miettiä että hullu maksaa 10€/lähtöharjoitus...

Kolmannella radalla alkoi olemaan jo asenne kohdallaan. Itsellä hyvä tiukka käskytys ja koirakin tiesi, ettei ole varaa varastaa. Tällä kertaa neljäs este oli A, jonka läpi Oona paukutti. Eihän tuosta nyt olisi virhettä tullut, mutta kun olin päättänyt ettei moista suvaita, niin käskytin koiran heti maahan, josta seurasi se että Oona alkoi peruuttaa ja hakea takajaloillaan alastulokontaktia. A:ta ei löytynyt, vaan paikka löytyi taas mamman kainalosta. Vilkutus ja kiitos tuomarille ja ulos radalta. Oonaa jäi selkästi kaivelemaan tämä toimintatapa, koska neiti ei olisi millään suostunut lähtemään hallilta pois :)

Näillä mennään jatkossakin ja toivotaan, että jossain vaiheessa päästään radat loppuun asti ilman Oonan hölmöilyjä.