Meillä on raketit paukkuneet jo sunnuntaista lähtien, joten Oonan kanssa lenkkeily on jäänyt tällä viikolla pelkkiin pissatuksiin. Tänä iltana pelko taisi olla pahimmillaan DAP-pannasta huolimatta, pikkuneiti kiipesi kokoajan syliin tärisemään. Yritin olla lietsomatta pelkoa ja annoin vain olla sylissä. Mulla on jotenkin niin paha mieli tuosta Oonan paukkuarkuudesta, harmittaa että se on omalla tavallaan itse aiheutettua...