Eilisestä viisastuneina aloitimme tänään agitreeneissä Oonan siedätyshoidon. Kahden ensimmäisen treeniradan aikana kaksi henkilöä vingutti vinkuleleuja ja muutama lelu oli ripoteltu kentän reunoille. Alussa Oona oli ihan sekaisin siitä mihin suuntaan pitäisi lähteä ja yritti hyökkäillä lelujen kimppuun kesken radan. Toisella radalla huomasi kyllä, että Oona oli jo ihan turta koko vinguttamiselle, joten emme viitsineet enää kolmannella radalla vingutella leluja. Oona kuumeni vinguttamisesta melkeinpä samalla tavalla kuin kisoissa, joten tämän päivän treenit olivat siltäkin kannalta tosi hyvät. Pitkään aikaan, en ole nähnyt, että tuo koira menee noin täysillä, oikein sydämensä kyllyydestä. Sitä oli ilo ohjata ja huomasin jälleen miten herkkää se kontakien ohjaaminen on tuollaisessa tilanteessa. Pienikin liike tai ajatus eteenpäin, niin johan lähti. Ei siis muuta kuin tällaisia treenejä lisää :)